*

Tanja Ylä-Pöntinen Perhe on tärkein.

Itse aiheutetut vitsaukset – hävytöntä leikkiä ihmisten ja eläinten terveydellä

  • Itse aiheutetut vitsaukset – hävytöntä leikkiä ihmisten ja eläinten terveydellä

Olen ihmetellyt suomalaisten kykyä sopeutua kaikenlaisiin olosuhteisiin. Aina silloin tällöin sopeutumista tapahtuu myös silloin, kun epätyydyttäviin asioihin voisi puuttua alistumisen sijaan.

Hirvieläinten määrä Suomessa on hienoisessa kasvussa. Paikoitellen hirvikanta on vielä hirvijahdinkin jälkeen suurempi kuin asetetut tavoitteet edellyttävät (Maaseudun Tulevaisuus 29.3.2017). Liikenneturva kertoo, että hirvionnettomuuksissa kuolleiden määrä korreloi suoraan hirvien määrän kanssa. Vuonna 2015 hirvionnettomuuksien määrä kasvoi jopa 11% ja yhdessä henkilövahinkoja aiheuttaneiden peurakolareiden kanssa hirvieläinonnettomuuksia oli Suomessa pari vuotta sitten jopa 5467! Laskennalliset kustannukset näistä onnettomuuksista ovat 86 miljoonaa euroa – ja ihmishengen arvoa ei minusta voi edes mitata rahassa. Käsittämätöntä.

Yksi iso lukunsa on hirvieläinten aiheuttamat metsätuhot. Vaikka valtio maksaa metsänomistajille korvauksia taimikkojen tuhoamisesta, hirvituhoala on kaksinkertaistunut 1990-luvun jälkeen ja korvauksia saa vain murto-osasta (Maaseudun Tulevaisuus 3.10.2016). Vuonna 2012 korvauksia on maksettu melkein kaksi miljoonaa (MT 4.9.2012), joka oli miljoonan pienempi kuin edellisenä vuonna.

Entäpä sitten hirvieläinten mukanaan kantama varsin tehokas metsässä liikkumisen karkote, nimittäin hirvikärpäset? Niiltä ei voi välttyä siellä, missä on hirviä – ja missä niitä ei olisi? Hirvikärpäset aiheuttavat tuskaa ihmisten lisäksi myös elämille itselleen. On laskettu (Evira), että yhdessä hirvieläimessä voi olla jopa 10 000 hirvikärpästä ja niiden syömä hirven nahka on myös sen näköinen. Hirvikärpäset voivat allergiaoireiden ja ihottuman lisäksi kantaa mukanaan myös ihmiseen tarttuvaa borrelioosia (YLE 4.5.2011) ja tutkijoiden (IS 21.9.2011) mukaan mahdollista on myös Bartonella-bakteerin saaminen hirvikärpäsen puremasta. Lisäksi uskotaan, että peurat ja kauriit ovat myös punkkien levittäjiä (IS 29.6.2016).

Hirvieläinten riesana on myös hirvennenäsaivartaja. Aikuinen naaras ruiskauttaa toukkia hirvieläimen sieraimeen, jossa ne aiheuttavat ärsytystä ja tuskaa hirvieläimille käyttäessään ravintona hirvieläimen limakalvoja. Joskus hirvennenäsaivartaja kaivautuu jopa hirven aivoihin saakka, aiheuttaen hirven sekoamisen tai kuoleman (Wikipedia). Kuinkahan usein näitä tuskaisia ja sairaita hirvieläimiä ryntää autojen sekaan tai kaduille?

Nämä ongelmat ovat kokonaan ihmisten itsensä aiheuttamia. Miksi kannan on annettu kasvaa näin suureksi, lisäten sitä kautta monenlaista haittaa myös ihmisille? Koska ongelmat ovat päässeet näin pahoiksi, lääkkeidenkin täytyy olla riittävän vahvoja. Ehdotankin, että Suomen hirvieläinkanta pienennetään aivan olemattomiin, kuitenkin jättäen ympäri Suomea riittävä populaatio ”geenipankkiin”. Myöhemmin, kun hirvikärpäs-, lois- ja saivartajakanta on saatu taltutettua, hirvikantaa voidaan hallitusti kasvattaa. Radikaalilla hirvieläinkannan harvennuksella – niin julmaa kuin se olisikin - olisi monia positiivisia seurauksia. Metsät tuottaisivat ja sitä kautta verotulot lisääntyisivät. Liikenneonnettomuudet vähenisivät, inhimillinen kärsimys ja taloudelliset vahingot pienentyisivät, vakuutusmaksut alentuisivat, valtio säästäisi rahaa, kansanterveys parantuisi - ja peto-ongelmatkin helpottaisivat. Lisää suoria ja välillisiä hyötyjä osaavat asiantuntijat laskea varmasti enemmänkin.

Seuraisiko hirvieläinkannan rajusta pienentämisestä ekokatastrofi? Jos palataan ajassa taaksepäin 1950-luvulle, Suomessa eli hirviä vain harvakseltaan, petoeläimistä puhumattakaan. Ihmiset hoitivat elinkeinojaan rauhassa ja luonto kukoisti.

Kysymys onkin nyt siitä, mitä me haluamme. Keinoja on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat